Kerhokerrat
 |
1. kerhokerta
Tärkeä tehtävä
AIHEPIIRI Kaatopaikka, jätteet, jätteiden synnyn ehkäisy
Kerhon omasta postilaatikosta löydetään
Kaarlon ensimmäinen kirje. Siinä Kaarlo kertoo Lennu Liito-oravasta
ja Ville Variksesta ja heidän monin tavoin harmillisesta ongelmastaan:
Ystävysten asuinalueiden
välille on kasvanut kaatopaikka. Aloituskerran tehtävänä
on valmistaa seinäjuliste, johon hahmotellaan tapahtumapaikat:
- Lennun koti Vanhassa Aarnimetsässä sekä
- Villen pesäpuu, joka sijaitsee kerhopaikan läheisyydessä.
Lisäksi tauluun kootaan erilaisista pois heitetyistä tavaroista kasaantunut kaatopaikka. Julistetta käytetään opetuksen apuna myös seuraavilla kerhokerroilla. Siitä poistetaan aina kerhokerran teemaan liittyen tietyn tyyppisiä tavaroita (korjattavia, lainattavia, turhia).
Jätteeksi päätyvien tuotteiden valmistamiseen
kuluu aina luonnonvaroja. Siksi kuvaan voi vähitellen
lisätä myös säästynyttä luontoa (puita,
vettä, pilviä, puhdasta ilmaa, kalliota). Samalla kaatopaikka
pienenee.
Tavoitteena on ratkaista Lennun kanssa tärkeä tehtävä:
Kaatopaikka on saatava häviämään erilaisilla
jätteen välttämisen keinoilla.
Ensimmäisen kerhokerran tarkoituksena on auttaa lapsia pohtimaan
kaatopaikka-asiaa. Kaarlo kertoo
ja kyselee lapsilta, millaista kaatopaikalla on ja miksi kaatopaikka on
olemassa. Villen ja Lennun persoonien kautta tutustutaan erilaisiin näkemyksiin
tavaran tarpeellisuudesta. Lisäksi pohditaan jo hieman sitä, miten tavaroiden hankkiminen
voisi liittyä kaatopaikka-asiaan.
Aloituskerran tausta-aineistoon on koottu yleistä esittelytekstiä
kaatopaikoista ja niihin liittyvistä ongelmista. Toisessa tekstissä
esitellään tarkemmin keinoja vähentää syntyvän
jätteen määrää. Mukana on myös tietoa voimistuneesta
kasvihuoneilmiöstä ja siihen liittyvästä ilmastonmuutoksesta.
2. kerhokerta
Tuhansien tavaroiden tarina
AIHEPIIRI Turhat tavarat
Toisella kerhokerralla tutustutaan paremmin Lennuun ja Villeen. Lennu
on huomannut Villen potevan
”rojupöhöä”. Samoja oireita
on monilla ihmisillä. Kaikki se, minkä haluaisimme hankkia,
ei läheskään aina ole tarpeellista. Tämän kerhokerran
aihepiirinä ovat turhat tavarat ja kohtuullinen kulutus.
Me kaikki kulutamme luonnonvaroja ja kasvatamme
kaatopaikkoja. Henkilökohtaisilla valinnoilla voimme kuitenkin vaikuttaa
tähän asiaan. Ovatko kaikki tavarat sittenkään välttämättömiä?
Ja miten pidämme huolta tavaroista, joiden valmistaminen ja kuljettaminen
ovat kuluttaneet oman maapallomme luonnonvaroja?
Tehdään tutkimusmatka tavaramaailmaan.
Turhien ja tärkeiden tavaroiden tunnistaminen ei ole kovin vaikeaa.
Usein siihen riittää pelkkä kurkistus kaappien kätköihin
tai omaan koulureppuun. Jokaisella meistä on esineitä, joista
voisimme luopua vaikka heti.
Elämä ilman turhia tavaroita ei tarkoita
kuitenkaan välttämättä luopumista. Vai olisiko joku
meistä onnettomampi, jos munankeitin olisi jäänyt kokonaan
keksimättä? Tuskin olisi Villekään onneton ilman höyrykeitintä,
epäilee Lennu. Yhdessä Lennun kanssa pohditaan, mitä me
kaikki loppujen lopuksi tarvitsemme.
- Kerhokerran tehtävissä kootaan yhteen jokaisen omistamia turhia tavaroita ja järjestetään äänestys jokakodin turhakkeista.
- Keksitään myös yhdessä tarina siitä, mitä tapahtuisi, jos lähiseudun jäteautonkuljettaja Roska-Rane päättäisi lopettaa työt kokonaan.
- Lisäksi poimitaan kerhojulisteen kaatopaikka kasalta pois kaikki turhat tavarat.
Tausta-aineistoon on koottu aihepiiriä käsittelevät
tekstit Kasvua vai kohtuutta? sekä Turhaa kulutusta. Erilaisia keinoja
välttää jätteen syntymistä löytyy Jätteen
välttäjän vinkeistä.
3. kerhokerta
Kosti kurkistaa
AIHEPIIRI Kompostointi
Kaarlo esittelee kerholaisille uuden tuttavuuden:
Kosti Kompostimadon. Kosti asustaa ystävineen erään pihan
perällä kompostilaatikossa. Hän harrastaa matojumppaa ja
valmistaa vanhoista ruuantähteistä
ravinteikasta multaa. Tällä kerralla opitaan, miten Kostin työ
auttaa Lennua ja Villeä kaatopaikkaongelman
ratkaisemisessa.
Ruuan matka lautaselle on kirjoitettu tarinaksi (sivu 19), jonka ohjaaja
voi lukea kerholaisille. Kerhokerran
päätehtävänä on rakentaa yhteinen matokomposti.
Kompostin toimintaa seurataan tästä eteenpäin jokaisella
kerhokerralla. Maatumiskokeen avulla voi lisäksi seurata erilaisten
tuotteiden biologista hajoamista ulkona sulan kelin aikana.
Tällä kerhokerralla on myös hyvä miettiä, mistä
ruoka tulee. Sopiva tehtävä tähän on Aamiaisen matka
lautaselle (tehtävä 4).
Aineistoon on koottu ruoka- ja kompostiaiheista materiaalia, joista ensimmäinen
käsittelee ruuan järkevää annostelua. Tausta-aineistoon
on kerätty perustietoa kompostoinnista ja sen hyödyistä.
Kompostointi
kannattaa -tekstissä kerrotaan lyhyesti myös biojätteen
ongelmista kaatopaikalla. Lisäksi aineistossa
on tietoa siitä, miten perustetaan matokompostori.
4. kerhokerta
Voiko onnea ostaa?
AIHEPIIRI Mainonta
Neljännellä kerhokerralla paneudutaan mainontaan
ja sen keinoihin vaikuttaa kuluttajaan. Lennulle selviää
pikku hiljaa, että mainoksia tarvitaan, jotta saataisiin ihmiset
ostamaan lisää tavaroita. Lennu ei kuitenkaan ymmärrä,
miksi näin pitää olla.
Mainonta taitaa olla yksi selitys myös Villen
rojupöhöön, johon etsitään nyt ratkaisua kysymällä
apua Kaarlon Kerttu-tädiltä.
Tämän kerhokerran tehtävissä
sukelletaan mainonnan maailmaan. Tarkoituksena on opetella erottamaan
mainoksia muusta viestinnästä. Lisäksi mietitään,
miten mainokset liittyvät kuluttamiseen, turhiin tavaroihin ja kaatopaikalle
ajettavan roskan määrään.
Kun mainostamista tarkastellaan huumorin ja ironian
valossa, saattavat käsitykset mainostettavista tavaroista muuttua:
tarpeellinen muuttuu tarpeettomaksi.
Tausta-aineistona on kaksi tekstiä: Miksi mainoksia
tehdään? sekä Nuoret ja kuluttajakasvatus. Teksteissä
tuodaan esille muutamia yleisiä mainontaan ja kuluttajakasvatukseen
liittyviä seikkoja.
5. kerhokerta
Merkilliset purkit
AIHEPIIRI Tuotteiden elinkaari ja kierrätys
Viidennellä kerhokerralla mukaan tulee merkillinen
kaupunkikettu Erkki Merkkinen. Viisas kun on, Erkki seuraa myös ihmisten
menoa ja touhua. Erkki on pistänyt merkille, että lähiseudun
asukkaat kantavat
kasseissaan tavaraa erilaisiin keräyslaatikoihin. Kerholaisten ja
Lennun avulla Erkille selviää, mistä noissa laatikoissa
oikein on kyse.
Lajitteluleikin tavoitteena on ymmärtää
lajittelun tarkoitus, oppia jätteiden lajittelua ja pohtia jätteiden
synnyn välttämistä. Leikissä kerholaiset pääsevät
itse lajittelemaan roskia, miettimään vähäjätteisempiä
vaihtoehtoja ja havaitsemaan lajittelun vaikutukset kaatopaikkajätteen määrän vähentymiseen.
Karttatehtävässä lajittelua voidaan
tehdä vielä konkreettisemmin: viedään lajiteltavia
roskia eri keräyspisteisiin. Aiheeseen voi perehtyä myös
piirtämällä sarjakuvan jonkin tuotteen, kuten paperin, elinkaaresta.
Tausta-aineistoon on koottu kaksi tuotteen elinkaarta koskevaa tekstiä: Tuotteen elinkaari sekä Roskan
kamala taakka, joka käsittelee viilipurkin elinkaaren vaiheita. Lisäksi mukana on aineistoa kolmen eri materiaalin kierrätyksestä.
6. kerhokerta
Roskakekkerit
AIHEPIIRI Kertakäyttö vai uudelleenkäyttö?
Kuudennessa kirjeessään Kaarlo kertoo kerholaisille
Villen järjestämistä kutsuista. Juhlat sujuivat muuten
oikein mukavasti nokkapokkaa pelaillessa, mutta ongelmaksi koitui jätehuolto.
Roskakorit täyttyivät varisten juhlien jäljiltä kertakäyttöisistä
lautasista, mukeista ja ruokailuvälineistä. Ville ei ole ongelmansa kanssa yksin, sillä
kertakäyttöisyys on olennainen osa nykyajan arkipäivää.
Nyt on aika perehtyä siihen, miten kertakäyttöä voi
korvata kestävillä tuotteilla. Tehtävänä on suunnitella
ensi kerhokerralla toteutettava kestävä retki. Vaihtoehtoisesti
voidaan suunnitella Villelle ja Villen varisystäville kestävät
kemut.
Tausta-aineistossa on kaksi erilaista määritelmää,
joiden avulla voidaan kuvata tuotteiden ekologista
tehokkuutta. Ekologinen selkäreppu kertoo tuotteiden luonnonvarojen
kulutuksesta niiden koko elinkaaren aikana. MIPS:ssä laskentaan on
otettu mukaan ekologisen selkärepun lisäksi tuotteen käyttötehokkuus.
Lisäksi luettavana on kirjoitus, jossa kerrotaan erään perheen kokemuksista kertakäyttöastioiden käytöstä ja ”ihanuudesta” kesämökillä.
7. kerhokerta
Kaarlon kestoretki
AIHEPIIRI Roskaton retki
Kaarlo johdattelee kerhoporukan kestävälle
retkelle lähiympäristöön. Retken tavoitteena on antaa
kerholaisille
mahdollisuus tehdä oivalluksia ja kokea aistihavaintoja omassa lähiympäristössään.
Retkellä nautitaan toiminnasta ilman turhia tavaroita. Retkipaikaksi
sopii mainiosti kerholaisten asuinalueelta löytyvä puisto, metsä
tai peltoaukea.
Vähäjätteinen arki syntyy käytännön valinnoista.
Sopikaa retkelle lähtiessä, että eväät ovat mahdollisimman
vähäjätteiset. Kaikilla on hyvä olla mukana oma eväsrasia
ja juomapullo. Näin vältytään pakkaamasta
eväitä turhiin kertakäyttöisiin muovi-, folio- ja
paperipakkauksiin. Juomapullo on parempi vaihtoehto
kuin kertakäyttömuki tai tetramehu.
Pullon hyvänä puolena on paitsi jätteettömyys, myös
suljettavuus. Tetramehua ei voi kuljettaa avattuna laukussa, vaan se on
juotava tyhjäksi kerralla. Jos eväät tulevat kerholta,
kannattaa ”keittiölle” kertoa
asiasta. Henkilökunnan kanssa on myös syytä selvittää,
miten järjestelyt saadaan toimimaan kaikkia
osapuolia tyydyttävällä tavalla.
Aineistoon on koottu muutamia seikkoja luonnossa
retkeilystä ja jokamiehenoikeuksista, jotka on hyvä muistaa
esimerkiksi kerättäessä luonnonmateriaalia askartelua varten.
Lisäksi kerrotaan muutama seikka tuotepakkauksista, mikä liittyy
olennaisesti retken eväshuoltoon.
Retkellä
Retken aluksi tai edellisellä kerhokerralla kannattaa miettiä
kulutusvalintoja, joita jokainen meistä voi tehdä kaupassa käydessään.
Kulutusvalinnoilla vaikutetaan suoraan luonnonvarojen kulutukseen ja siihen,
kuinka paljon jätettä meistä jokainen tuottaa. Pienet valinnat
voivat välillä tuntua turhilta, mutta niilläkin on loppujen
lopuksi suurta merkitystä. Suomalaiset tuottavat keskimäärin
360 kiloa jätettä vuodessa, joten se, mitä valintoja teemme
vaikuttaa suoraan tähän määrään!
Kaupassa kannattaa aluksi miettiä runsaasti
jätettä ja vähän jätettä tuottavien tuotteiden
eroa.
Tällaisia valintoja ovat esimerkiksi
- muovipussi/kangaskassi ja kestopussi hedelmille
- irtovihannekset ja hedelmät/pakaste- ja säilykevihannekset
ja -hedelmät
Jätteiden lisäksi kauppaa ennen on hyvä
miettiä muita ympäristöystävällisiä tuotteita. Ympäristömerkit auttavat valintojen tekemisessä eikä
itse tarvitse ottaa selvää ihan kaikesta. Ympäristömerkit
kertovat meille, missä ja miten tuotteet on valmistettu ja, miten
hyvin ympäristönäkökulmat on tuotteiden valmistamisessa
tai pakkaamisessa otettu huomioon. Merkeistä kannattaa käydä
läpi ainakin yleisimmät eli luomumerkin, reilun kaupan merkin,
joutsenmerkin ja kierrätysmerkin, koska näitä merkkejä
näkee eniten kaupassa. Lapset voivat etsiä kaupasta esim. luomuvihanneksen,
leivän, maidon ja kahvin.
Kaupparetkeen voi hyvin yhdistää retken lähiluontoon, jossa kannattaa keskustella roskattomasta retkeilystä ja eväiden pakkaamisesta.
8. kerhokerta
Uutta kivaa vanhasta
AIHEPIIRI Luova uudelleenkäyttö
Tällä kerralla päästetään
mielikuvitus liikkeelle. Järjestetään askarteluhetki, joka
sopii meneillään olevaan
vuodenaikaan tai juhlaan, kuten pääsiäiseen, ystävänpäivään
tai jouluun. Askarteluun sopivaa materiaalia ei tarvitse aina ostaa uutena,
vaan siihen käy monenlainen ylijäänyt materiaali, jolle
ei löydy enää muuta käyttöä.
Kerhokertaa tukee aineistoteksti Askartele jätemateriaaleista.
Aineistossa on myös taikataikinan teko-ohje.
9. kerhokerta
Retki korjaamolle
AIHEPIIRI Kunnostaminen ja uudelleenkäyttö
Toiseksi viimeisellä kerhokerralla Kaarlo johdattaa kerhoystävänsä tutustumaan sopivaan korjaus- tai uudelleenkäyttöpajaan, jossa vanhat tavarat saavat uuden elämän taikka uuden omistajan. Vaihtoehtoina voivat olla esimerkiksi kirpputori, kierrätyskeskus, suutari tai verhoilija.
Jätteetöntä kulutusta on tuskin olemassa,
mutta jätettä voi välttää monin tavoin. Luonnonvarat
riittävät
kauemmin, kun tuotteet ovat pitkäikäisiä eli niitä
käytetään kauan. Samalla myös kaatopaikkojen
kuormitus vähenee.
Lähes kaikki tavarat vaativat säännöllistä
huoltoa ja korjausta silloin tällöin. Nykyään korjaus
valitettavan usein pääsee unohtumaan. On totuttu siihen, että
kaikkea vain ostetaan, pidetään ja heitetään pois. Saadaanhan kaupasta uusia.
Rikki menneet tai nuhraantuneet tavarat olisivat
kuitenkin useimmiten korjattavissa. Vanhan korjaaminen on tehokkaimpia
tapoja vähentää luonnonvarojen käyttöä.
Jäähän silloin uusi korvaava tuote ostamatta ja sen valmistamisessa
kuluvat raaka-aineet käyttämättä.
Korjattavuus kannattaa selvittää jo hankintaa
tehdessä: kaikkia tuotteita ei ole edes tarkoitettu korjattaviksi
ja niiden huoltokin voi tulla kalliiksi. Etenkin erilaisia koneita ostettaessa
on tärkeää valita pitkäikäisiä
ja laadukkaita tuotteita, joita on mahdollista korjata ja huoltaa käytön
aikana ja jotka voi käytön jälkeen kierrättää.
Kulutustottumusten muutos kertakäyttöisistä
ja lyhytikäisistä tuotteista takaisin pitkäikäisiin,
korjattaviin
ja parannettaviin tuotteisiin on askel jätteen määrän
vähentämisen suuntaan. Tuotteiden käyttöikää
voidaan pidentää huoltamalla ja korjaamalla, ja siten voidaan
ehkäistä niiden ennenaikaista joutumista
kaatopaikalle. Korjaamalla säästää lisäksi usein
rahaa uuden tavaran ostamiseen verrattuna.
Korjauspalveluiden käyttö on vähentynyt kahden viimeisen
vuosikymmenen aikana selvästi. Esimerkiksi
vaatteiden, jalkineiden ja kellojen korjauttaminen on lähes kadonnut
menoerä suomalaisten kulutuksessa. Tähän vaikuttaa paljolti
kuluttajien asennekysymys eli se, halutaanko laatuun panostaa.
Tämän kerran päätehtävä
ja pohdittavaksi tarkoitettu aineisto kerrotaan Kaarlon kirjeessä.
Kyseessä on eräänlainen salapoliisitehtävä.
10. kerhokerta
Viisasten kilta
AIHEPIIRI Yhteenveto, kerhodiplomien jako
Viimeisellä kerhokerralla juhlitaan Lennun ja
ystävien kotimetsän pelastumista! Kerhossa on löydetty
useita tapoja estää kaatopaikalle päätyvän jätteen
syntymistä ja nyt on aika saada diplomit kaatopaikkaongelman
ratkaisemisesta.
Kerholaiset ovat toiminnallaan pätevöityneet
Viisasten killan jäseniksi. Sen kunniaksi he saavat ohjaajan valmistamat
tai kerholaisten yhdessä tekemät kerhodiplomit. Päätöskerralla
voidaan toteuttaa pienimuotoinen (nukke)teatteri. Lopuksi kirjoitetaan
kirje, jossa kerrotaan hyvät uutiset Kaarlon Kerttu-tädille.
