ylabanneri-sin


Keskeiset käsitteet



Asukasosallisuus
Asukasosallisuus tarkoittaa kokemusta omien kykyjen riittävyydestä ja merkityksellisyydestä oman asumisen suhteen, tunnetta siitä, että voi halutessaan osallistua omaa asumista koskevaan toimintaan ja kehittämiseen. Edellytyksenä asukasosallisuuden tunteelle on, että taloyhtiössä on mahdollisuuksia vaikuttaa asumiseen.


Asumisviihtyisyys, asumisen viihtyisyys
Henkilökohtaisista mieltymyksistä huolimatta asumisviihtyisyydelle on löydettävissä joitakin yleisiä tunnuspiirteitä. Esimerkiksi Helsingin kaupungin asukasviihtyvyyskyselyn mukaan merkittävämpiä tekijöitä viihtyisyyden kannalta ovat talon ja asunnon siisteys, rauhallisuus sekä toimivat asumispalvelut.1


Asumisen monikulttuurisuus
Monikulttuurisuus käsitetään usein puhekielessä ulkomaalaistaustaisten ja valtaväestön välisenä vuorovaikutuksena. Tässä työkalupakissa sillä tarkoitetaan laajemmin erilaisen asumiskulttuurin ja –tavan omaavien ihmisten välisiä eroja. Asumisen monikulttuurisuuteen kuuluvat sekä ”tömistelevät yökukkujat ja aamuvirkut kyttääjät” että erilaiset etniset ryhmät.


Asumisen turvallisuus
Asumisen turvallisuuteen kuuluu sekä koettu turvallisuuden tunne että teknisin ja hallinnollisin keinoin toteutettu taloturvallisuus.


Kestävä asuminen
Kestävällä asumisella ei ole yleistä, kaiken kattavaa määritelmää. Alan toimijat ja asiantuntijat ovat pitäneet ainakin seuraavia teemoja keskeisinä määritellessään kestävää asumista.


• Asukasosallisuus ja –demokratia
• Hyvä naapuruus ja asumisen monikulttuurisuus
• Yhteiset tilat ja piha-alueet
• Asumisen turvallisuus
• Energian ja veden kulutus
• Jätteiden synnyn ehkäisy ja kierrätys
• Edellä mainittujen aiheiden tuki prosessit taloyhtiössä2


Kestävä kehitys
Kestävä kehitys on määritelty vuosien varrella monella eri tapaa. Tunnetuin lienee Brundtlandin komission määritelmä, jonka mukaan kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken väestön tarpeet vaarantamatta tulevien sukupolvien mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa.3

Kestävä kehitys voidaan jakaa neljään osa-alueeseen: ekologiseen, sosiaaliseen, kulttuuriseen ja taloudelliseen. Sosiaalista ja kulttuurista osa-aluetta käsitellään usein yhtenä kokonaisuutena.


Kestävä kehitys vuokrataloyhtiössä
Vuokrataloyhtiössä kestävä kehitys sisältää muun muassa seuraavia näkökohtia:


1. Ekologinen kestävyys
Materiaalien, energian ja veden säästävä käyttö, jätteiden ja päästöjen minimointi, ympäristövastuullinen liikkuminen sekä harkittu maankäyttö.
2. Sosiaalinen kestävyys
Tasa-arvoinen, terveellinen, turvallinen sekä yhteisöllisyyttä tukeva toiminta- ja elinympäristö, kiinteistöyhtiön henkilöstön ja asukkaiden osaaminen ja hyvinvointi, sujuva arki, sosiaaliset verkostot, mahdollisuuksia osallistumiseen ja itsensä kehittämiseen.

3. Kulttuurinen kestävyys
Eri kulttuuritaustojen ja paikallisen kulttuuri-identiteetin huomioon ottaminen, yhteiset, tasa-arvoiset ja kestävää kehitystä tukevat toimintakulttuurit, suvaitsevaisuus.

4. Taloudellinen kestävyys
Pitkänä ajanjaksona taloudellisesti kannattava ja tehokas, yhteiskunnalle hyvinvointia tuottava, ekologista kestävyyttä tukeva sekä työllisyyttä edistävä toiminta.


Kestävän kehityksen katselmus
Yhtiön johdon tai sen määrittelemän vastuutahon toteuttama kestävän kehityksen nykytilan arviointi yhtiössä.


Kestävän kehityksen ohjelma
Kestävän kehityksen ohjelma on yhtiön laatima toimintaohjelma ekologisen, sosiaalisen, kulttuurisen ja taloudellisen kestävyyden edistämiseksi. Ohjelmassa määritellään päämäärät, tavoitteet, toimenpiteet, vastuut ja aikataulu tavoitteiden saavuttamiselle. Ohjelmaa seurataan ja päivitetään määräajoin, ja sillä on selkeä yhteys yrityksen toiminta- ja taloussuunnitelmaan sekä mahdolliseen laadunhallintaan.


Kestävän kehityksen politiikka
Politiikassa määritellään kestävään kehitykseen liittyvät periaatteet ja yleiset päämäärät, jotka ohjaavat yhtiön toimintaa. Politiikka kertoo henkilökunnalle, asukkaille ja yhteistyökumppaneille siitä, mihin arvoihin ja periaatteisiin yhtiö on sitoutunut. Yhtiön kestävän kehityksen politiikka on julkisesti saatavilla.


Merkittävä osa-alue
Kestävän asumisen teema, joka arvioidaan ympäristövaikutusten ja sosiaalisen kestävyyden kannalta tärkeäksi ja jossa on suuri potentiaali kestävän kehityksen kannalta merkittävien tulosten saavuttamiseen. Merkittävien osa-alueiden määrittely on kestävän ohjelmatyön yksi peruslähtökohta.


Mittari
Mittarilla tarkoitetaan tässä laadullista tai numeerista mittaria, joka parhaimmillaan antaa laajoja ja monimutkaisiakin tietoja yksinkertaisemmassa muodossa. Mittari toimii myös apuvälineenä nykytilanteen kartoituksessa sekä tavoitteiden asettamisessa ja seurannassa. Mittareita voivat olla esimerkiksi energiankulutus (kWh/rm3) ja asukaskyselyn tulokset tietyn kysymyksen osalta.


Osallistaminen
Prosessi, jossa yksilöitä tai yhteisöjä tuetaan, kannustetaan tai kehotetaan osallistumaan toimintaan tai päätöksentekoon. Tarve osallistua on syntynyt muualla kuin osallistujan mielessä.


Osallisuus
Yksilön kokemus omien kykyjen riittävyydestä, oman roolin merkityksellisyydestä ja vastuun saamisesta omassa yhteisössä.


Päämäärä
Yleisluontoinen, yhtiön arvoihin ja kestävän kehityksen nykytilan arviointiin perustuva pitkän ajanjakson tavoite. Ohjaa tavoitteiden asettamista kestävän kehityksen ohjelmassa tai ympäristöohjelmassa.


Tavoite
Päämääriin perustuva yksityiskohtainen suorityskykyvaatimus, joka täytyy asettaa ja täyttää, jotta halutut kestävän kehityksen päämäärät saavutetaan.


Yhteiskuntavastuu
Käsitteet kestävä kehitys ja yhteiskuntavastuu rinnastetaan usein keskenään. Yhteiskuntavastuun voi määritellä kestävän kehityksen toteuttamisena ja osana liiketoimintaa.4 Yritysten yhteiskuntavastuulle ei ole yhtä vakiintunutta määritelmää. Euroopassa jonkinlaiseksi standardiksi on kuitenkin muodostunut Euroopan komission määrittely. Sen mukaan


”yritysten sosiaalinen vastuu kuvataan käsitteeksi, jossa yritykset yhdistävät vapaaehtoisesti sosiaaliset ja ekologiset huolenaiheensa liiketoimintaansa ja vuorovaikutukseensa sidosryhmiensä kanssa.”5


Myös yhteiskuntavastuu jaotellaan yleensä samoihin osa-alueisiin kuin kestävä kehitys. Vastuullisuudesta kilpailuetua pk-yrityksille –julkaisussa yhteiskuntavastuulla tarkoitetaan ”ympäristö-, sosiaalisten ja taloudellisten tekijöiden tasapainoista kehittämistä ja johtamista yhteistyössä sidosryhmien kanssa.”6


Yhteisöllisyys
Yhteisöllisyys tarkoittaa ihmisten välistä vuorovaikutusta, yhdessä tekemistä, keskustelua, kuuntelua ja välittämistä. Keskeistä yhteisöllisyydessä on osallisuus eli kokemus yhteisön jäsenyydestä ja mahdollisuudesta olla rakentavasti mukana yhteisöllisissä prosesseissa. Tämän julkaisun lähtökohtana on, että yhteisöllisyys vahvistaa kaikkia kestävän kehityksen ulottuvuuksia. Yhdessä tekeminen, osallistuminen ja paikallisiin asioihin vaikuttaminen edistävät vastuullisuutta omasta elinympäristöstä ja sen ihmisistä. Yhteisöllisyys, joka antaa tilaa ihmisten yksilöllisyydelle ja moniarvoisuudelle, parantaa asuinalueen turvallisuutta ja tekee siitä viihtyisän ja elinvoimaisen.


Ympäristökatselmus
Kuten kestävän kehityksen katselmus, mutta katselmuksessa keskitytään ympäristöasioiden katselmointiin yhtiössä.


Ympäristöohjelma
Kuten kestävän kehityksen ohjelma, mutta ympäristöohjelman päämäärissä ja tavoitteissa keskitytään ekologisen kestävyyden edistämiseen ja ympäristönsuojeluun.


Ympäristöpolitiikka
Kuten kestävän kehityksen politiikka, mutta ympäristöpolitiikan sisältö keskittyy ympäristöasioihin liittyviin periaatteisiin ja päämääriin.


Ympäristövaikutus
Ympäristöön kohdistuva muutos, joka on kokonaan tai osittain yhtiön toimintojen tai asukkaiden kulutustottumusten seurausta.

 

________________________________________________________

1 Korhonen E. & Takala J.: Asumisviihtyvyys Helsingin kaupungin vuokra- ja asumisoikeustaloissa 2005. Helsingin kaupungin tietokeskus. Tutkimuksia 2007/1. PDF-dokumentti. www.hel2.fi/Tietokeskus/julkaisut/pdf/07_02_26_T0701.pdf (luettu 13.1.2009)

2 Kestävän kehityksen ja yhteisöllisyyden nykykäytänteet ja asenteet sekä tiedot ja tuen tarveselvitys. TSN Gallup/4V-Hanke. 2009. www.4v.fi/files/3128/4V_selvitys_raportti_TNS.pdf – sekä 4V-hankkeen pääsuunnitteluryhmän asiantuntijat.

3 Report of the World Commission on Environment and Development. 1987. A/RES/42/187. Verkkodokumentti. www.un.org/documents/ga/res/42/ares42-187.htm (luettu 12.1.2009).

4 Reinboth R.: Tiedon Silta – kevät 2007. Verkkodokumentti. www.tsr.fi/ts/kevat_2007/11/index.html (luettu 12.1.2009).

5 Euroopan yhteisöjen komissio: Vihreä kirja yritysten sosiaalisen vastuun eurooppalaisten puitteiden edistämisestä. Verkkodokumentti. eurlex.europa.eu/LexUriServ/site/fi/com/2001/com2001_0366fi01.pdf (luettu 12.1.2009).

6 Työ- ja elinkeinoministeriö: Vastuullisuudesta kilpailuetua pk-yrityksille – Kehittämisstrategia vuosille 2008–2011. Verkkodokumentti.  (luettu12.1.2009).


3880726561 e2719fe9f5 z


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä